Emmekö ole lainkaan huolissamme?
Purjeveneiden moottorit -90 luvulta
Tämä asia tuli eteeni kaikessa karmeudessaan vuonna 2023.
Olin jäänyt eläkkeelle kesäkuussa! Kalenterissani ei ollut töihin paluu päivämäärää...
Päätimme vaimon kanssa, että purjehduksemme kohti tuntematonta voi alkaa!
Itämeri olkoon kotimme, vaikka koko kesän.
Lähdimme Ruissalosta etelän suuntaan
Hurraa! Eläkepäivät.
Ensimmäisen yön yövyimme ankkurissa Högrsåran pohjoispuolella olevan saaren laguunissa, Norstössä.
Kuuntelimme kurkien ääntelyä, uimme ja minä jopa kalastin.
Aamulla päätimme poiketa Kasnäsiin tankkaamaan, koska oli tuullut heikosti ja moottoria piti käyttää ahkerasti.
Kasnäsissa kasvot kalpeni
Tankki täyteen ja menoksi!
Elämä hymyili!
Pääsimme väylän yli Holman kapeikkoon, kun se tapahtui ensimmäisen kerran! Moottori ei ottanut kierroksia!
MITÄ NYT!
Vanha uskollinen Yanmar 3GM... et VOI tehdä meille tätä, juuri nyt!
>Vaimo paniikissa... "hajosiko se nyt tähän?"
>Minä: "Ei hajonnut. Sehän käy koko ajan"
>V: No miksei se sitten tottele kaasua!"
>M: "En MINÄ tiedä... En ymmärrä dieseleistä mitään!"
Ostimme veneen 2013 ja kone oli aina toiminut kuin unelma.
Suunnittelija Guy Lönngren sanoi minulle, kun soitin hänelle ennen kauppoja, että ei purjeveneen moottoria saa loppuun ajettua. Otin tämän liian kirjaimellisesti.
Ajoimme yhteysalus laituriin. Kopistelin konetta ja olin tekevinäni jotakin.
Startti ja Jammu lähti taas käyntiin ja olimme onnellisia.
Matka jatkuu...
Kohti Maarianhaminaa!
Jostain syystä purjehdin varsin paljon ja koneella vain rantauduin.
Alitajunta oli tehnyt tehtävänsä.
Saavuimme Maarianhaminan Länsisatamaan.
Kone käyntiin ja laituria kohti!
Muuta kierrokset eivät nousseet!
Ihan siinä ja tässä että pääsimme laituriin. Pelkällä tyhjäkäynnillä.
Laiturilla oli vastaanottamassa mies, jolle avauduin.
Onneksemme hän oli perillä dieselkoneista ja kävi vaihtamassa ylleen vähän vaatimattomampaa seppälää...
Mies selosti minulle mitä tekee ja olin opissa. Kisällinä.
Hän avasi suodattimen todeten että se on totaalisen tukossa.
Löysin varasuodattimen ja sitten ilmattiin! Ilmattiin pitkään ja taas opin.
Kone käyntiin ja hurraa huudot!
Se oli tässä.... tai niinhän me luulimme.
Seuraava ongelma Vaxholmissa.
Vaxholmissa tökki taas!
Meillä oli matkassa sähköpotkulaudat, joilla etsimme saaresta Yanmar huollon. Ostin sieltä filttereiä varoiksi.
Rouva oli sitä mieltä, että kone on rikki.
Tämän hän kertoi myös tuttavillemme, kun soitti Suomeen.
Minun oli vaikea kuunnella, koska mielestäni kone EI ollut rikki!
Hän esitti aina kiusallisen kysymyksen,
>"no, käykö se sitten nyt kunnolla?"
>M: " No EI!"
>V: "Silloinhan se on rikki!"
Tätä vääntöä jatkui koko kesän.
Tulimme Suomeen ja veimme sen Iniöön huollettavaksi.
Huoltomies vaihtoi akun, joka oli jatkuvasta starttaamisesta sahattu loppuun ja vaihtoi taas suodattimen.
Sanoi että nyt on kunnossa!
Lähdimme helpottuneena kohti Epskäriä. Emme päässeet kuin puoliväliin kun kierrokset taas laskivat.
Minä... kovaluontoinen merimies, nielin kyyneleitä!
Epskärissä vaihdoin vaihteeksi suodattimen.
Brunskär
Kotimatkalla tarvittiinkin jos sitten SARS:ia.
Ilmaukset ja tyhjän akkuun lataus.
Olimme jo aivan turtuneita emmekä enää edes kinanneet.
Ei suututtanut ei itkettänyt ei mitään!
Pääsisipä vaan kotiin.
Kotiinhan sitten päästiin!
Päätin avata polttoainesäiliön.
Kurkistin... Näky oli mykistävä! NO EIPÄ IHME!
60 litraa dieseliä vastaanottoon ja tankin pesu.
Nyt toimii!
Mähän sanoin että se EI ollut rikki!
Tuli vuosi 2025
S/y Loulou lastattiin, ja lähtö kohti Maarianhaminaa.
Kyllä oli taas kivaa! Kunnes... Sottungan etelänpuoleisessa salmessa...
Kierrokset alkoivat laskea!
"Ja kone oli siten kunnossa, vai..."
Vene ankkuriin ja tutkimaan!
Kone EI ollut rikki! Polttoaineen pumpun letkunipan reiän kierteet olivat vain antaneet periksi, josta se sai ilmaa!
Emme kinanneet asiasta. Aamulla purjehtisimme kotiin.
Vaan eipä tuullut. Lilluimme kihdillä, vähitellen nytkähtelimme mailin, tunnin päästä toisen.
Kun pääsimme kohtaan jossa käännytään kohti Berghamnia, Tuuli tyyntyi kokonaan ja seisoimme keskellä väylää. Ruotsinlaivojen tulloon oli vain tunti...
Onneksi Merivartiosto oli käymässä korppoossa ja otti meidät kylkihinaukseen.
En muista, mikä oli heidän taksansa, mutta kohdassa jossa käännytään kohti Ominaisten selkää, sanoin että jatkamme tästä purjeilla. Olin nimittäin laskenut että aikamoinen lasku on tulossa.
Kun he häipyvät näkyvistä, tyyntyi se vieno tuuli, jolla uskoin meidän purjehitvan!
Lossiväylälle, tietysti!
Onneksemme Nautikatti ymmärsi, mitä yritin hänelle käsilläni viestittää ja taas mentiin kovaa kohti Airistoa. Hänen määränpäänsä oli Stormälö, joten tiemme erkanivat Airiston eteläpäässä. sanoin että nyt kyllä pääsemme Ruissaloon tuulella... ei päästy. Ei täyttyneet edes purjeet!
Soitto SARS:lle ja komea kyyti kotiin.
Tuttuja oli satamassa vastassa... (tietysti)
Posin kautta, ajattelin... Huusin "Kun Holmbergit tulevat, tullaan komiasti".
Vaihtaisimme pumpun uuteen. Minä en saanut enää lupaa tarttua työhön, vaan ammattimies ainoastaan kelpasi.
3 viikon kuluttua hän tuli ja vaihtoi pumpun. 800Eur. Kiitos!
Loppukesä seilattiin... ei hirveästi Airistoa pidemmälle.
Saapui sitten vuosi 2026
Uusi pumppu ja kaikki. Nyt vihdoin pääsemme nauttimaan.
Ennen iltaa, ankkurissa Kaskisissa, kurkkasin konetilaan.
Sielläpä oli n. 40 litraa merivettä!
Hiljaisuudessa tutkin tilannetta...
Yritin aloittaa kertoa, että jäähdytysveden sisäänmenon nipan kierre on syöpynyt niin, että sieltä vuotaa vettä.
Se pitää vaihtaa...
Vaimoni avasi sanaisen arkkunsa: "EIKÄ vaihdeta Jari!
Nyt vaan on niin, että nyt vaihdetaan tämä kone, joka ei tunnu koskaan olevan rikki!" (Ei se kyllä minusta rikki ollut vieläkään, mutta vaikenin...)
Mepratuote Oy
Kuten niin monesti, on tälläkin pilvellä hopeareunus!
Juttelin seuran kavereille että aion pelastaa avioliittoni ja hankkia uuden moottorin.
"Et tule saamaan sitä tähän aikaan vuodesta enää". (Elettiin toukokuun loppua)
"Kaikki alan liikkeet ovat niin täyteen buukattu, että eivät ehdi ensinnäkään palvelemaan ja jos ehtivätkin niin kaikki ajat ovat syksyyn saakka buukatut."
Tästä masentuneena, marssin kuitenkin Turussa Kaviokujalle.
Yllätys olikin melkoinen, kun kohteessa tervehdittiin ja kysyttiin että miten voidaan auttaa?
Kerroin tilanteeni. Siirryimme toimiston puolelle.
Kenelläkään ei ollut kiirettä, tai ainakaan sitä ei ositettu asiakkaalle.
Selvitettiin Yanmarin malli ja ongelmat.
Vähän aikaa laskukone raksutti ja kuulin... sanoisinko lohduttavat sanat, ajatellen mitä olimme 3 vuoden ajan kokeneet ja kesä vasta edessä: "Tuohon hintaan sellaisen vielä saisi... Sattuu olemaan vanhanhintainen tuossa hyllyssä... otatko!?"
Tiesin jo etukäteen, kun laiturilla kerroin suunnitelmistani, että saapa nähdä, saadaanko paatti nostaa kuiville koko kesäksi!
Kavereiden kommentit vain lisäsivät sen hetkistä tuskaa. Aiheutti jopa harkinnan koko harrastuksen lopettamisesta. Tämä on liioittelematon tosi!
Sitten sain tällaisen vastaanoton!
Saako sen asennettuna?
No tämä ei sitten käynyt Mepratuotteella, mutta antoivat suosituksen, Åbo Marineservisen ja puhelinnumeron.
Näin en voinut lyödä lukkoon asiaa siltä istumalta mutta pyysin alustavasti varaamaan koneen. Tämä sopi heille.
Lähdin pihasta ja soitin yksin tein asentajalle, joka vastasi saman tien. (Ei kuulemma tapahdu kovinkaan usein).
"Kyllä tämä onnistuu, mutta vasta Juhannuksen jälkeen."
Tämähän kuulosti korvissani samalta kuin "huomenna"!
Sovimme tapaamisen Ruissaloon, jossa hän antaisi tarkemman hinnan, nähtyään tilanteen. Tiesin jo silloin että tämä oli nyt tässä!
Soitto Mepratuotteeseen: "Minä otan!"
Åbo Marine Service
Seuraavaksi kuvaan astuu Åbo Marine Service ja Tino Veistonen.
https://www.abomarineservice.com/
Kuten kerroin, Tino lupasi aloittaa hommat heti Juhannuksen jälkeen.
Sovimme päivän ja kellonajan, josta myöhästyin.
Olin kuitenkin ajanut S/y Lou Loun edellisenä päivänä nosturin alle valmiiksi.
Tinoa en saanut enää puhelimella kiinni, joten huolestuin.
Laiturilla odotti kuitenkin tämä näky.... (kuva)
Homma etenee...
Kone oli siis jo poistettu.
Varsin omatoimista!
Vanhan koneen laitoin myyntiin Tori.fi- palveluun sekä myös erilaisille venepalstoille.
Ostaja löytyikin sitten varsin läheltä. Omasta pursiseurasta.
Pääsi varaosiksi, samanlaiselle koneelle.
Moni otti yhteyttä ja pari kävi myös paikan päällä.
Runsaasti oli ihmisiä, joilla selkeästi linja "Sinä et tuota konetta hinnoittele vaan minä!"
Minulla ei ollut tarvetta lahjoittaa joten odottelin oikeaa.
Selvästi kuitenkin näki, että käytettyjä koneita tarvitaan. Eivät ne kellariin jää.
Loppu hyvin, kaikki hyvin...
Pitkä tarina (n. 3 vuotta) oli tullut päätökseensä!
Koeajoa, muutama letkun kiristys ja ihan jotain pientä säätöä.
Elämä sai taas jatkoa, niin kuin avioliittonikin!
Sinä, jolla on vene -80-90 luvulta, alkuperäisellä moottorilla, tahdon sanoa yhden asian: Älä viivyttele vaihtopäätöksen kanssa!
Koskaan et voi tietää missä päin maailmaa seilatessasi koneen ongelmat alkavat!
Itse yritin venyttää liian pitkään ja voin kertoa että tätä kirjoittaessa tuska palautui mieleeni, vaikka oli jo päässyt unohtumaan, hienon kesän 2026 jälkeen.
Koneen ääneen palautui luottamus, mutta ei kerralla. Muutaman viikon huomasin kuuntelevani herkällä korvalla kunnes rauhoituin.
Tästä jatketaan taas...
Ajattelemisen aihetta antoi:
Jari ja Sinikka Holmberg
S/y Lou Lou
Seuraa minua facebookissa!
Ilmoittelen aina siellä, kun kirjoitan julkaisen uuden blogin.